Baseballia voi pitää vähintäänkin omalaatuisena lajina. Vaikka kyseessä on joukkueina oteltava urheilu, tiivistyy laji erityisesti syöttäjän ja lyöjän välillä käytäväksi mittelöksi. Erityisesti Yhdysvalloissa suosittua lajia on pidetty yhtä amerikkalaisena kuin omenapiirakkaa.
18+. Säännöt ja ehdot voimassa | Pelaa vastuullisest.
18+. Säännöt ja ehdot voimassa | Pelaa vastuullisesti.
Baseballin tausta ja historia
.png)
Erityisesti Yhdysvalloissa suosittu baseball on viime vuosina nostanut profiiliaan myös Suomessa. Vaikka laji muistuttaa jonkin verran suomalaista pesäpalloa, on kyseessä taktiikoiltaan ja peruskonsepteiltaan huomattavasti erilainen peli. Jos pesäpallo on kuitenkin tuttu laji, onnistuu myös baseballin seuraaminen helposti.
Kyseessä on kahden joukkueen välillä oteltava laji, jossa toinen joukkue toimii lyöntivuorossa ja toinen sisävuorossa. Syöttäjä heittää pallon suoraan kohti lyöjää, joka pyrkii osumaan palloon ja lyömään sen mahdollisimman kauas. Ulkokentällä olevat kopparit taas pyrkivät ottamaan pallon kiinni. Lyöjät etenevät kolmen pesän kautta kotipesään, mikä tietää juoksua eli pistettä. Suurimpana erona pesäpalloon pallon saa lyödä myös takarajan yli tai vaikka ulos koko stadionilta. Tällöin sekä lyöjä että kaikki pesillä olevat pelaajat tuovat välittömästi juoksun. Jos lyöjä onnistuu lyömään pallon takarajan yli, kun pesät ovat täynnä, on kyseessä arvostettu grand slam.
Mailan ja pallon sisältävät pelit ovat huomattavan vanhaa alkuperää. Jo 1300-luvulta on säilynyt kirjoja, jotka kuvaavat hyvin samankaltaisella konseptilla toimivia pelejä. Ensimmäiset varsinaiset viittaukset baseballiin löytyvät 1700-luvun Britanniasta, missä peli on todennäköisesti kehitetty muihin vastaaviin mailapeleihin pohjautuen. Laji levisi siirtolaisten mukana Amerikkaan, missä myös säännöt kehiteltiin nykyisen kaltaisiksi. Jo 1800-luvulla laji tunnustettiin Yhdysvaltojen kansallispeliksi.
Ensimmäiset organisaatiot perustettiin 1860-luvulla ja ensimmäinen ammattilaisjoukkue oli vuonna 1869 perustettu Cincinnati Red Stockings. Ensimmäinen merkittävä turnaus oli vuonna 1876 alkunsa saanut National League, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Kilpailijaksi syntyi American League, joka kilpaili lajin parhaista pelaajista. Sarjojen välille saatiin jonkinlainen sopu vuonna 1903, jolloin oteltiin myös ensimmäinen sarjojen parhaiden joukkueiden välinen World Series.
Lajin nykyinen amerikkalainen pääsarja MLB eli Major League Baseball sai alkunsa jo vuonna 1903, mutta pitkään kyseessä oli varsin merkityksetön kattojärjestö. Vasta vuonna 2000 National League ja American League yhdistyivät yhdeksi varsinaiseksi organisaatioksi MLB-nimen alle.
Baseball Suomessa
Varsinainen baseball on Suomessa jäänyt jopa harmittavan vähälle huomiolle, sillä Suomessa laji muovattiin oman kansallispelimme pesäpallon muotoon. Baseballia pelataan kuitenkin myös Suomessa. Vuodesta 1981 lähtien suomenmestaruudesta on oteltu SM-sarjassa, joka toimii Suomen Baseball- ja Softball-liiton alaisuudessa. Kyse on varsin pienen piirin puuhastelusta, sillä tällä hetkellä SM-sarjassa ottelee vain viisi joukkuetta, jotka ovat keskittyneet pääkaupunkiseudun alueelle. Lajia on hallinnut varsin ylivoimaisesti Espoo Expos, joka on napannut peräti 17 mestaruutta viimeisen 18 vuoden aikana.
Suomella on myös maajoukkue, joka ei ole kuitenkaan päässyt nauttimaan suurempaa menestystä. Suomi on tavannut jäädä jo EM-kisojen karsintojen alkulohkoissa viimeisten joukkueiden joukkoon. Jotain baseballin suosiosta Suomessa kertoo sekin, että maajoukkue koostuu suurelta osin pesäpallon puolelta tulevista pelaajista.
Yhdysvaltain pääsarjassa eli MLB:ssä ei suomalaisia ole koskaan pelannut. Junioreiden joukosta löytyy kuitenkin kiinnostavia pelaajia, jotka panostavat nykyisin erityisesti baseballiin. Ehdottomasti kiinnostavin lupaus on Konsta Kurikka, joka on syöttäjänä heittänyt käytännössä ilman lajiharjoittelua erinomaisia 160 kilometrin tuntivauhtia lähteviä syöttöjä. Pesäpallon puolelta ponnistava Kurikka on lajin jättijoukkue New York Yankeesin kiikarissa. Juuri Yankees mahdollisti Kurikalle kokeilun Saksan baseballin pääsarjassa, jossa Kurikka pääsi saman tien syöttämään sarjaotteluun hallitsevan mestarin riveissä.
Jos suomalainen tulee nousemaan baseballissa huipulle, ovat juuri syöttäjät todennäköisimpiä tienraivaajia.
Baseball maailmalla
Baseballia voi hyvällä syyllä pitää amerikkalaisena lajina. Peli on kehitetty moderniin muotoonsa Yhdysvalloissa, josta löytyy myös selvästi lajin juurin ja arvostetuin sarja. Major League Baseball on perinteisesti nauttinut Amerikassa suorastaan tolkutonta suosiota. Kyseessä on koko kansan hupia ja huippupelaajat tienaavat uskomattomia summia. Tällä hetkellä suurinta liksaa kiskoo New York Metsiä edustava Francisco Lindor, joka tienaa kauden aikana yli 45 miljoonaa dollaria.
Lajin suurin joukkue on kiistatta New York Yankees, joka on ehtinyt haalimaan peräti 27 mestaruutta. Viime vuosina World Series on kuitenkin tavannut mennä muihin osoitteisiin. Hallitseva mestari on Atlanta Braves, mutta mestaruuden puolustaminen ei ole tässä sarjassa mikään itsestäänselvyys. Viimeksi mestaruutta on kyennyt puolustamaan juuri New York Yankees, joka nappasi kolme mestaruutta putkeen vuosina 1998, 1999 ja 2000. Tämän jälkeen ei mestaruuden puolustaminen ole onnistunut yhdeltäkään yrittäjältä. Vain kaksi joukkuetta on tällä vuosituhannella ylipäänsä päässyt mestaruusotteluun kahdesti putkeen – sekä Texas Rangers että Los Angeles Dodgers hävisivät molemmilla yrityksillä.
Ehdottomasti lajin suurin nimi on Babe Ruth, jota voi pitää suoranaisena amerikkalaisena ikonina. 1900-luvun alkupuolella pelannut Ruth voitti seitsemän mestaruutta ja oli American Leaguen paras lyöjä peräti kahtenatoista vuonna. Nappomiehenä ja naistennaurattajana tunnettu Ruth pelasi poikkeuksellisesti sekä syöttäjänä että lyöjänä, ollen molemmissa tehtävissä maailmanluokkaa. Monet MLB:n ennätyksistä ovat edelleen Ruthin hallussa.
Tällä hetkellä lajin parhaaksi pelaajaksi nostetaan varsin yksimielisesti Mike Trout, joka solmi peräti 426 miljoonan arvoisen sopimuksen Los Angeles Angelsin kanssa. Ruthin lyöntitilastoja lähentelevä Trout on tuonut kotiin American Leaguen eniten juoksuja neljänä kautena, minkä lisäksi hänet on valittu American Leaguen arvokkaimmaksi pelaajaksi kolmeen otteeseen. Mestaruus on kuitenkin jäänyt saavuttamatta. Angels on päässyt pudotuspeleihin Troutin uralla ainoastaan kerran, jolloin tappio tuli heti ensimmäisellä kierroksella.
Baseball World Series voittajat
| Vuosi | Voittaja | Manager | Finaalisarja | 2. sija | Manager |
|---|---|---|---|---|---|
| 1903 | Boston Americans (1, 1–0) | Jimmy Collins | 5–3 | Pittsburgh Pirates (1, 0–1) | Fred Clarke |
| 1904 | No World Series | ||||
| 1905 | New York Giants (1, 1–0) | John McGraw | 4–1 | Philadelphia Athletics (1, 0–1) | Connie Mack |
| 1906 | Chicago White Sox (1, 1–0) | Fielder Jones | 4–2 | Chicago Cubs (1, 0–1) | Frank Chance |
| 1907 | Chicago Cubs (2, 1–1) | Frank Chance | 4–0–(1) | Detroit Tigers (1, 0–1) | Hugh Jennings |
| 1908 | Chicago Cubs (3, 2–1) | Frank Chance | 4–1 | Detroit Tigers (2, 0–2) | Hugh Jennings |
| 1909 | Pittsburgh Pirates (2, 1–1) | Fred Clarke | 4–3 | Detroit Tigers (3, 0–3) | Hugh Jennings |
| 1910 | Philadelphia Athletics (2, 1–1) | Connie Mack | 4–1 | Chicago Cubs (4, 2–2) | Frank Chance |
| 1911 | Philadelphia Athletics (3, 2–1) | Connie Mack | 4–2 | New York Giants (2, 1–1) | John McGraw |
| 1912 | Boston Red Sox (2, 2–0) | Jake Stahl | 4–3–(1) | New York Giants (3, 1–2) | John McGraw |
| 1913 | Philadelphia Athletics (4, 3–1) | Connie Mack | 4–1 | New York Giants (4, 1–3) | John McGraw |
| 1914 | Boston Braves (1, 1–0) | George Stallings | 4–0 | Philadelphia Athletics (5, 3–2) | Connie Mack |
| 1915 | Boston Red Sox (3, 3–0) | Bill Carrigan | 4–1 | Philadelphia Phillies (1, 0–1) | Pat Moran |
| 1916 | Boston Red Sox (4, 4–0) | Bill Carrigan | 4–1 | Brooklyn Robins (1, 0–1) | Wilbert Robinson |
| 1917 | Chicago White Sox (2, 2–0) | Pants Rowland | 4–2 | New York Giants (5, 1–4) | John McGraw |
| 1918 | Boston Red Sox (5, 5–0) | Ed Barrow | 4–2 | Chicago Cubs (5, 2–3) | Fred Mitchell |
| 1919 | Cincinnati Reds (1, 1–0) | Pat Moran | 5–3 | Chicago White Sox (3, 2–1) | Kid Gleason |
| 1920 | Cleveland Indians (1, 1–0) | Tris Speaker | 5–2 | Brooklyn Robins (2, 0–2) | Wilbert Robinson |
| 1921 | New York Giants (6, 2–4) | John McGraw | 5–3 | New York Yankees (1, 0–1) | Miller Huggins |
| 1922 | New York Giants (7, 3–4) | John McGraw | 4–0–(1) | New York Yankees (2, 0–2) | Miller Huggins |
| 1923 | New York Yankees (3, 1–2) | Miller Huggins | 4–2 | New York Giants (8, 3–5) | John McGraw |
| 1924 | Washington Senators (1, 1–0) | Bucky Harris | 4–3 | New York Giants (9, 3–6) | John McGraw |
| 1925 | Pittsburgh Pirates (3, 2–1) | Bill McKechnie | 4–3 | Washington Senators (2, 1–1) | Bucky Harris |
| 1926 | St. Louis Cardinals (1, 1–0) | Rogers Hornsby | 4–3 | New York Yankees (4, 1–3) | Miller Huggins |
| 1927 | New York Yankees (5, 2–3) | Miller Huggins | 4–0 | Pittsburgh Pirates (4, 2–2) | Donie Bush |
| 1928 | New York Yankees (6, 3–3) | Miller Huggins | 4–0 | St. Louis Cardinals (2, 1–1) | Bill McKechnie |
| 1929 | Philadelphia Athletics (6, 4–2) | Connie Mack | 4–1 | Chicago Cubs (6, 2–4) | Joe McCarthy |
| 1930 | Philadelphia Athletics (7, 5–2) | Connie Mack | 4–2 | St. Louis Cardinals (3, 1–2) | Gabby Street |
| 1931 | St. Louis Cardinals (4, 2–2) | Gabby Street | 4–3 | Philadelphia Athletics (8, 5–3) | Connie Mack |
| 1932 | New York Yankees (7, 4–3) | Joe McCarthy | 4–0 | Chicago Cubs (7, 2–5) | Charlie Grimm |
| 1933 | New York Giants (10, 4–6) | Bill Terry | 4–1 | Washington Senators (3, 1–2) | Joe Cronin |
| 1934 | St. Louis Cardinals (5, 3–2) | Frank Frisch | 4–3 | Detroit Tigers (4, 0–4) | Mickey Cochrane |
| 1935 | Detroit Tigers (5, 1–4) | Mickey Cochrane | 4–2 | Chicago Cubs (8, 2–6) | Charlie Grimm |
| 1936 | New York Yankees (8, 5–3) | Joe McCarthy | 4–2 | New York Giants (11, 4–7) | Bill Terry |
| 1937 | New York Yankees (9, 6–3) | Joe McCarthy | 4–1 | New York Giants (12, 4–8) | Bill Terry |
| 1938 | New York Yankees (10, 7–3) | Joe McCarthy | 4–0 | Chicago Cubs (9, 2–7) | Gabby Hartnett |
| 1939 | New York Yankees (11, 8–3) | Joe McCarthy | 4–0 | Cincinnati Reds (2, 1–1) | Bill McKechnie |
| 1940 | Cincinnati Reds (3, 2–1) | Bill McKechnie | 4–3 | Detroit Tigers (6, 1–5) | Del Baker |
| 1941 | New York Yankees (12, 9–3) | Joe McCarthy | 4–1 | Brooklyn Dodgers (3, 0–3) | Leo Durocher |
| 1942 | St. Louis Cardinals (6, 4–2) | Billy Southworth | 4–1 | New York Yankees (13, 9–4) | Joe McCarthy |
| 1943 | New York Yankees (14, 10–4) | Joe McCarthy | 4–1 | St. Louis Cardinals (7, 4–3) | Billy Southworth |
| 1944 | St. Louis Cardinals (8, 5–3) | Billy Southworth | 4–2 | St. Louis Browns (1, 0–1) | Luke Sewell |
| 1945 | Detroit Tigers (7, 2–5) | Steve O'Neill | 4–3 | Chicago Cubs (10, 2–8) | Charlie Grimm |
| 1946 | St. Louis Cardinals (9, 6–3) | Eddie Dyer | 4–3 | Boston Red Sox (6, 5–1) | Joe Cronin |
| 1947 | New York Yankees (15, 11–4) | Bucky Harris | 4–3 | Brooklyn Dodgers (4, 0–4) | Burt Shotton |
| 1948 | Cleveland Indians (2, 2–0) | Lou Boudreau | 4–2 | Boston Braves (2, 1–1) | Billy Southworth |
| 1949 | New York Yankees (16, 12–4) | Casey Stengel | 4–1 | Brooklyn Dodgers (5, 0–5) | Burt Shotton |
| 1950 | New York Yankees (17, 13–4) | Casey Stengel | 4–0 | Philadelphia Phillies (2, 0–2) | Eddie Sawyer |
| 1951 | New York Yankees (18, 14–4) | Casey Stengel | 4–2 | New York Giants (13, 4–9) | Leo Durocher |
| 1952 | New York Yankees (19, 15–4) | Casey Stengel | 4–3 | Brooklyn Dodgers (6, 0–6) | Charlie Dressen |
| 1953 | New York Yankees (20, 16–4) | Casey Stengel | 4–2 | Brooklyn Dodgers (7, 0–7) | Charlie Dressen |
| 1954 | New York Giants (14, 5–9) | Leo Durocher | 4–0 | Cleveland Indians (3, 2–1) | Al Lopez |
| 1955 | Brooklyn Dodgers (8, 1–7) | Walter Alston | 4–3 | New York Yankees (21, 16–5) | Casey Stengel |
| 1956 | New York Yankees (22, 17–5) | Casey Stengel | 4–3 | Brooklyn Dodgers (9, 1–8) | Walter Alston |
| 1957 | Milwaukee Braves (3, 2–1) | Fred Haney | 4–3 | New York Yankees (23, 17–6) | Casey Stengel |
| 1958 | New York Yankees (24, 18–6) | Casey Stengel | 4–3 | Milwaukee Braves (4, 2–2) | Fred Haney |
| 1959 | Los Angeles Dodgers (10, 2–8) | Walter Alston | 4–2 | Chicago White Sox (4, 2–2) | Al Lopez |
| 1960 | Pittsburgh Pirates (5, 3–2) | Danny Murtaugh | 4–3 | New York Yankees (25, 18–7) | Casey Stengel |
| 1961 | New York Yankees (26, 19–7) | Ralph Houk | 4–1 | Cincinnati Reds (4, 2–2) | Fred Hutchinson |
| 1962 | New York Yankees (27, 20–7) | Ralph Houk | 4–3 | San Francisco Giants (15, 5–10) | Alvin Dark |
| 1963 | Los Angeles Dodgers (11, 3–8) | Walter Alston | 4–0 | New York Yankees (28, 20–8) | Ralph Houk |
| 1964 | St. Louis Cardinals (10, 7–3) | Johnny Keane | 4–3 | New York Yankees (29, 20–9) | Yogi Berra |
| 1965 | Los Angeles Dodgers (12, 4–8) | Walter Alston | 4–3 | Minnesota Twins (4, 1–3) | Sam Mele |
| 1966 | Baltimore Orioles (2, 1–1) | Hank Bauer | 4–0 | Los Angeles Dodgers (13, 4–9) | Walter Alston |
| 1967 | St. Louis Cardinals (11, 8–3) | Red Schoendienst | 4–3 | Boston Red Sox (7, 5–2) | Dick Williams |
| 1968 | Detroit Tigers (8, 3–5) | Mayo Smith | 4–3 | St. Louis Cardinals (12, 8–4) | Red Schoendienst |
| 1969 | New York Mets (1, 1–0) | Gil Hodges | 4–1 | Baltimore Orioles (3, 1–2) | Earl Weaver |
| 1970 | Baltimore Orioles (4, 2–2) | Earl Weaver | 4–1 | Cincinnati Reds (5, 2–3) | Sparky Anderson |
| 1971 | Pittsburgh Pirates (6, 4–2) | Danny Murtaugh | 4–3 | Baltimore Orioles (5, 2–3) | Earl Weaver |
| 1972 | Oakland Athletics (9, 6–3) | Dick Williams | 4–3 | Cincinnati Reds (6, 2–4) | Sparky Anderson |
| 1973 | Oakland Athletics (10, 7–3) | Dick Williams | 4–3 | New York Mets (2, 1–1) | Yogi Berra |
| 1974 | Oakland Athletics (11, 8–3) | Alvin Dark | 4–1 | Los Angeles Dodgers (14, 4–10) | Walter Alston |
| 1975 | Cincinnati Reds (7, 3–4) | Sparky Anderson | 4–3 | Boston Red Sox (8, 5–3) | Darrell Johnson |
| 1976 | Cincinnati Reds (8, 4–4) | Sparky Anderson | 4–0 | New York Yankees (30, 20–10) | Billy Martin |
| 1977 | New York Yankees (31, 21–10) | Billy Martin | 4–2 | Los Angeles Dodgers (15, 4–11) | Tommy Lasorda |
| 1978 | New York Yankees (32, 22–10) | Bob Lemon | 4–2 | Los Angeles Dodgers (16, 4–12) | Tommy Lasorda |
| 1979 | Pittsburgh Pirates (7, 5–2) | Chuck Tanner | 4–3 | Baltimore Orioles (6, 2–4) | Earl Weaver |
| 1980 | Philadelphia Phillies (3, 1–2) | Dallas Green | 4–2 | Kansas City Royals (1, 0–1) | Jim Frey |
| 1981 | Los Angeles Dodgers (17, 5–12) | Tommy Lasorda | 4–2 | New York Yankees (33, 22–11) | Bob Lemon |
| 1982 | St. Louis Cardinals (13, 9–4) | Whitey Herzog | 4–3 | Milwaukee Brewers (1, 0–1) | Harvey Kuenn |
| 1983 | Baltimore Orioles (7, 3–4) | Joe Altobelli | 4–1 | Philadelphia Phillies (4, 1–3) | Paul Owens |
| 1984 | Detroit Tigers (9, 4–5) | Sparky Anderson | 4–1 | San Diego Padres (1, 0–1) | Dick Williams |
| 1985 | Kansas City Royals (2, 1–1) | Dick Howser | 4–3 | St. Louis Cardinals (14, 9–5) | Whitey Herzog |
| 1986 | New York Mets (3, 2–1) | Davey Johnson | 4–3 | Boston Red Sox (9, 5–4) | John McNamara |
| 1987 | Minnesota Twins (5, 2–3) | Tom Kelly | 4–3 | St. Louis Cardinals (15, 9–6) | Whitey Herzog |
| 1988 | Los Angeles Dodgers (18, 6–12) | Tommy Lasorda | 4–1 | Oakland Athletics (12, 8–4) | Tony La Russa |
| 1989 | Oakland Athletics (13, 9–4) | Tony La Russa | 4–0 | San Francisco Giants (16, 5–11) | Roger Craig |
| 1990 | Cincinnati Reds (9, 5–4) | Lou Piniella | 4–0 | Oakland Athletics (14, 9–5) | Tony La Russa |
| 1991 | Minnesota Twins (6, 3–3) | Tom Kelly | 4–3 | Atlanta Braves (5, 2–3) | Bobby Cox |
| 1992 | Toronto Blue Jays (1, 1–0) | Cito Gaston | 4–2 | Atlanta Braves (6, 2–4) | Bobby Cox |
| 1993 | Toronto Blue Jays (2, 2–0) | Cito Gaston | 4–2 | Philadelphia Phillies (5, 1–4) | Jim Fregosi |
| 1994 | No World Series due to a players' strike. | ||||
| 1995 | Atlanta Braves (7, 3–4) | Bobby Cox | 4–2 | Cleveland Indians (4, 2–2) | Mike Hargrove |
| 1996 | New York Yankees (34, 23–11) | Joe Torre | 4–2 | Atlanta Braves (8, 3–5) | Bobby Cox |
| 1997 | Florida Marlins[W] (1, 1–0) | Jim Leyland | 4–3 | Cleveland Indians (5, 2–3) | Mike Hargrove |
| 1998 | New York Yankees (35, 24–11) | Joe Torre | 4–0 | San Diego Padres (2, 0–2) | Bruce Bochy |
| 1999 | New York Yankees (36, 25–11) | Joe Torre | 4–0 | Atlanta Braves (9, 3–6) | Bobby Cox |
| 2000 | New York Yankees (37, 26–11) | Joe Torre | 4–1 | New York Mets (4, 2–2) | Bobby Valentine |
| 2001 | Arizona Diamondbacks (1, 1–0) | Bob Brenly | 4–3 | New York Yankees (38, 26–12) | Joe Torre |
| 2002 | Anaheim Angels> (1, 1–0) | Mike Scioscia | 4–3 | San Francisco Giants (17, 5–12) | Dusty Baker |
| 2003 | Florida Marlins (2, 2–0) | Jack McKeon | 4–2 | New York Yankees (39, 26–13) | Joe Torre |
| 2004 | Boston Red Sox (10, 6–4) | Terry Francona | 4–0 | St. Louis Cardinals (16, 9–7) | Tony La Russa |
| 2005 | Chicago White Sox (5, 3–2) | Ozzie Guillén | 4–0 | Houston Astros (1, 0–1) | Phil Garner |
| 2006 | St. Louis Cardinals (17, 10–7) | Tony La Russa | 4–1 | Detroit Tigers (10, 4–6) | Jim Leyland |
| 2007 | Boston Red Sox (11, 7–4) | Terry Francona | 4–0 | Colorado Rockies(1, 0–1) | Clint Hurdle |
| 2008 | Philadelphia Phillies (6, 2–4) | Charlie Manuel | 4–1 | Tampa Bay Rays (1, 0–1) | Joe Maddon |
| 2009 | New York Yankees (40, 27–13) | Joe Girardi | 4–2 | Philadelphia Phillies (7, 2–5) | Charlie Manuel |
| 2010 | San Francisco Giants (18, 6–12) | Bruce Bochy | 4–1 | Texas Rangers (1, 0–1) | Ron Washington |
| 2011 | St. Louis Cardinals (18, 11–7) | Tony La Russa | 4–3 | Texas Rangers (2, 0–2) | Ron Washington |
| 2012 | San Francisco Giants (19, 7–12) | Bruce Bochy | 4–0 | Detroit Tigers (11, 4–7) | Jim Leyland |
| 2013 | Boston Red Sox (12, 8–4) | John Farrell | 4–2 | St. Louis Cardinals (19, 11–8) | Mike Matheny |
| 2014 | San Francisco Giants (20, 8–12) | Bruce Bochy | 4–3 | Kansas City Royals (3, 1–2) | Ned Yost |
| 2015 | Kansas City Royals (4, 2–2) | Ned Yost | 4–1 | New York Mets (5, 2–3) | Terry Collins |
| 2016 | Chicago Cubs (11, 3–8) | Joe Maddon | 4–3 | Cleveland Indians (6, 2–4) | Terry Francona |
| 2017 | Houston Astros (2, 1–1) | A. J. Hinch | 4–3 | Los Angeles Dodgers (19, 6–13) | Dave Roberts |
| 2018 | Boston Red Sox (13, 9–4) | Alex Cora | 4–1 | Los Angeles Dodgers (20, 6–14) | Dave Roberts |
| 2019 | Washington Nationals (1, 1–0) | Dave Martinez | 4–3 | Houston Astros (3, 1–2) | A. J. Hinch |
| 2020 | Los Angeles Dodgers (21, 7–14) | Dave Roberts | 4–2 | Tampa Bay Rays (2, 0–2) | Kevin Cash |
| 2021 | Atlanta Braves (10, 4–6) | Brian Snitker | 4–2 | Houston Astros (4, 1–3) | Dusty Baker |
Baseballin säännöt
Baseball on joukkuelaji, jota pelataan yhdeksän pelaajan joukkueilla. Peli koostuu yleensä yhdeksästä vuoroparista, joiden aikana joukkueet pelaavat sekä sisäjoukkueina että ulkojoukkueina. Sisäjoukkue pyrkii ottamaan kopin pallosta ja polttamaan lyöjät, ulkojoukkue taas pyrkii lyömään pallon sisäjoukkueen ulottumattomiin.
Pelin pääosassa on syöttäjän ja lyöjän välinen kamppailu. Syöttäjä heittää pallon lyöjää kohti 18,39 metrin päästä. Jos ulkokenttä ei saa lyöntiä kiinni, pääsee lyöjä juoksemaan kohti ensimmäistä pesää. Baseballissa on kolme pesää, joiden kautta lyöjät etenevät takaisin kotipesään. Kotipesään palaava pelaaja tuo joukkueelleen juoksun eli pisteen. Enemmän juoksuja ottelussa keräävä joukkue voittaa. Arvostetuin suoritus on home run lyömällä pallo ylos koko kentältä. Tällöin sekä lyöjä että kaikki pesillä olevat pelaajat tuovat välittömästi joukkueelleen juoksun.
Lyöntivuoro loppuu, kun lyövän joukkueen kolme pelaajaa ovat palaneet. Paloon johtaa kolme perättäistä hutilyöntiä, suoraan lyönnistä otettu koppi tai pesälle juokseminen, kun pallo on jo siellä. Ulkopelaaja voi myös polttaa pesien välissä olevan juoksijan koskettamalla häntä pallo kädessä. Syöttäjän tulee syöttää pallo strike zonelle, joka määritellään kotipesän kokoiseksi alueeksi lyöjän polven ja kyynärpään välissä. Jos syöttö ei osu strike zonelle eikä lyöjä yritä lyödä palloa, on kyseessä syöttäjän virhe. Neljän virheheiton jälkeen lyöjä pääsee automaattisesti etenemään ensimmäiselle pesälle.
Baseball vedonlyönnissä
Baseball on yksi suosituimmista vedonlyönnin lajeista. Erityisesti MLB houkuttelee vedonlyöjiä, mikä tarkoittaa samalla sitä, että otteluihin pääsee halutessaan lyömään hyvinkin suuria summia. Valinnanvaraa tietenkin riittää, sillä jokaisesta ottelusta voi lyödä vetoa sadoissa eri muodoissa. Voittajan ja juoksumäärien ohella voi lyödä vetoa esimerkiksi tiettyjen vuoroparien tilanteesta tai yksittäisten lyöjien menestyksestä. Myös monet suomalaiset ammattivedonlyöjät ovat kiinnostuneet baseballista. Kertoimia heiluttavat amerikkalaisten hölmöt massat, mikä tarjoaa ammattimaiselle kertoimenlaskijalle poikkeuksellisen tilaisuuden tehdä rahaa.
Parhailla vedonlyöntisivustoilla voit tietenkin lyödä vetoa myös muista baseballin sarjoista. Erityisesti Aasiassa baseball nauttii suurta suosiota, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Japanin ja Korean sarjoista löytyy pelikohteita käytännössä jokaiselle päivälle.
