Yleisurheilun MM-kisat
Suomi ei ole viime vuosina juuri loistanut yleisurheilun saralla. MM-kisoissa edellinen mitali on Tero Pitkämäen pronssi vuodelta 2015. Tänä vuonna suuria odotetaan kuitenkin erityisesti Oliver Helanderilta.
18+. Säännöt ja ehdot voimassa | Pelaa vastuullisest.
18+. Säännöt ja ehdot voimassa | Pelaa vastuullisesti.
Yleisurheilun MM-kisat USA:ssa
Vaikka olympialaiset ovat yleisurheilun kiistaton ykköstapahtuma, nauttivat myös kahden vuoden välein järjestettävät yleisurheilun MM-kisat vuodesta toiseen suurta suosiota. Teknisesti kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1976 Malmössä, jolloin kisailtiin yhdessä ainoassa lajissa. Ensimmäiset varsinaiset yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut kisailtiin kuitenkin Helsingissä vuonna 1983. Tämän jälkeen kisoja järjestettiin neljän vuoden välein, mutta vuodesta 1991 lähtien kisat on järjestetty jo perinteiseen tapaan kahden vuoden välein. Suomessa on kisailtu vuoden 1983 ohella myös vuonna 2005.
Vuonna 2022 kisat järjestetään ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa. Kisapaikkana toimii Oregonin Eugene, jossa MM-kisat starttaavat 15. heinäkuuta. Viihdettä riittää hyväksi toviksi, sillä finaaliin kisat saapuvat vasta 24. heinäkuuta. Mukana on ennätykselliset 49 lajia sekä oletettavasti noin 200 maata sekä 2 000 urheilijaa. Myös suomalaiset yleisurheilijat ovat jälleen kerran hyvin edustettuina.
Huomiota keräävät todennäköisesti erityisesti kaksi lajia. Miesten sadan metrin juoksu on hyvällä syyllä yleisurheilun todellinen klassikko, minkä lisäksi myös miesten seiväshyppy on viime vuosina noussut suurimpaan suosioon sitten Sergei Bubkan aikojen. Ruotsin vain 22-vuotias Armand Duplantis on laittanut Bubkan ennätykset uuteen uskoon, ja tätä nykyä seurataan lähinnä, kuinka hulppeisiin lukemiin maailmanennätys voidaankaan laittaa.
Maailmanennätyksen jo vuonna 2020 nimiinsä ottanut ruotsalainen on dominoinut Timanttiliigaa näytöstyyliin, eikä myöskään vuoden 2020 olympialaisissa kultamitalistista jäänyt epäselvyyttä. Maailmanmestaruus olisi kuitenkin Duplantisin ensimmäinen, sillä vuonna 2019 tuloksena oli harvinainen hopea – yksi ennätyshyppääjän harvoista himmeämmistä mitaleista.
Sadalla metrillä taas eletään poikkeuksellisen kiinnostavia aikoja, sillä Timanttiliigan kolmessa ensimmäisessä osakilpailussa on nähty kolme eri voittajaa. Voittoon ovat pystyneet Aaron Brown, Trayvon Brommell sekä Fred Kerley. Maagisen 10 sekunnin rajan taas on vuoden aikana ehtinyt alittamaan 15 juoksijaa. Joukkoon ei kuulu hallitseva olympiavoittaja Marcell Jacobs, joka onnistui tästä huolimatta nappaamaan tänä vuonna itselleen myös hallikisojen 60 metrin maailmanmestaruuden.
Suomalaisten menestys MM-kisoissa
Vaikka Suomi on olympialaisissa edelleen yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä maista erityisesti asukaslukuun suhteutettuna, on menestys yleisurheilun saralla ollut viime vuosina kohteliaasti sanottunakin kammottavan heikkoa. Edellinen mitali MM-kisoista on vuodelta 2015, jolloin Tero Pitkämäki onnistui nappaamaan keihäspronssia.
Edellistä suomalaisvoittajaa saadaan kaivaa peräti viidentoista vuoden takaa. Viimeksi Suomelle on kultaa tuonut juuri Pitkämäki, joka nappasi kirkkaimman mitalin vuoden 2007 kisoista. Tätä edellistä voittajaa saadaan kaivaa jo viime vuosituhannen puolelta, jolloin Aki Parviainen pystyi maailmanmestaruuteen vuonna 1999. Laji oli tietenkin jälleen keihäänheitto.
Yhteensä Suomi on napannut MM-kisoista 22 mitalia, joista 7 on ollut kultaa, 8 hopeaa ja 7 pronssia. Tällä sijoitutaan mitalitaulukossa kohtalaiselle 25. sijalle, mutta viime vuosina Suomessa on saatu jännittää ensisijaisesti edes yhden mitalin voittamista.
Menestyslajien lista on varsin simppeliä luettavaa, sillä Suomi ei ole ikinä voittanut kultaa kuin keihäänheitossa sekä kävelyssä. Tero Pitkämäen ja Aki Parviaisen lisäksi keihäskultaan ovat pystyneet Tiina Lillak vuonna 1983, Seppo Räty vuonna 1987 sekä Kimmo Kinnunen vuonna 1991. Naisten 10 kilometrin kävelyn voitti vuonna 1993 Sari Essayah, kun taas vuonna 1995 kultaa toi miesten 50 kilometrin kävelyltä Valentin Kononen.
Tällä vuosituhannella mitaleihin ovat pystyneet keihäänheiton ulkopuolelta ainoastaan pituushyppääjä Tommi Evilä vuonna 2005 sekä kuulantyöntäjä Arsi Harju vuonna 2001. Molempien mitalit olivat pronssia.
Seuraa näitä suomalaisia
Ei liene mikään yllätys, että Suomi lähtee jälleen jahtaamaan mitaleja erityisesti miesten keihäänheiton puolelta. Uudeksi suosikkilajiksi ovat nousseet myös naisten pika-aidat. Vuonna 2019 nämä olivat myös ainoat lajit, joihin Suomi sai täyden kolmen urheilijan edustuksen. Tänä vuonna kisoihin lähdetään noin 20 urheilijan joukkueella. Onko mitaleita todella luvassa ja keillä on potentiaalia saada Maamme-laulu soimaan Oregonissa?
Oliver Helander
Tero Pitkämäen jälkeen suomalaisen keihäänheiton tila on välillä näyttänyt jopa surulliselta, mutta tällä hetkellä talossa on uusi herra sekä hidalgo. Paavo Nurmi Gameseissa loistanut 25-vuotias Oliver Helander tuntuu olevan parhaimmillaan juuri silloin, kun pitääkin. Järjetön 89,83 metrin kiskaisu toi Paavo Nurmi Gamesien kultaisen mitalin, eikä taakse jäänyt turhanpäiväisiä nimiä.
Helanderin uran paras suoritus riitti jättämään taakse niin ikään uraansa parhaan heiton heittäneen hallitsevan olympiavoittaja Neeraj Chopran sekä hallitsevan maailmanmestari Anderson Petersin. Vaikka 90 metrin maaginen raja ei rikkoutunutkaan, nousi Helander kiskaisullaan kaikkien aikojen listalla neljänneksi parhaaksi suomalaiseksi modernilla keihäällä.
Kauden maailmantilastossa Helander nousi kertaheitolla kolmoseksi. Mies itse kommentoi ennätyskiskaisua simppeliin tyyliin – ”tuntuu aika helvetin hyvältä”.
Reetta Hurske
Naisten satasen aidoilla suomalaiset ovat pystyneet säännöllisesti vähintään kohtalaiseen menestykseen. Koviin tuloksiin ovat pystyneet myös Nooralotta Neziri sekä Annimari Korte, mutta tällä hetkellä kiistatta parhaassa vireessä on Reetta Hurske. Hallikausi sujui Hurskeelta erinomaisesti, ja omaksi ennätykseksi kellotettiin 60 metrillä 7,93 sekuntia. Tulos riitti voittoihin niin Puolan Lodzissa kuin Berliinissäkin.
Useamman Suomen mestaruuden päälajissaan voittanut 27-vuotias Hurske on parhaimmillaan selviytynyt MM-kisoissa sekä EM-kisoissa välieriin, kun taas vuoden 2021 olympialaisissa kotimatka koitti jo alkuerien jälkeen. Parhaimmillaan sadan metrin aidat 12,78 sekuntiin suorittanut Hurske on sijoittunut myös vuoden 2019 Universiadeissa hopealle.
Wilma Murto
Tulosta voidaan odottaa myös Suomen ennätystä hallussaan pitävältä seiväshyppääjä Wilma Murrolta, joka on parhaimmillaan ylittänyt 472 sentin rajan. Murto oli Suomen olympiajoukkueessa jo vuonna 2016 vain 18 vuoden ikäisenä, minkä jälkeen tulokset ovat vain parantuneet. Tokion olympialaisissa 2021 Murto oli lähellä jo uran ensimmäistä arvokisamitalia, kun hän sijoittui viidenneksi. Pronssi jäi tuolloin 35 sentin päähän, mutta MM-kisoissa Murrolta voidaan taatusti odottaa jälleen hyvää suoritusta.
Vuoden 2019 MM-kisoissa Murto jäi jo alkueriin, mutta tänä vuonna tulos on lähes taatusti parempi, eikä mitalikaan ole mahdottomuus.
Mistä seurata kisoja?
Yleisurheilun MM-kisojen seuraaminen onnistuu helposti, sillä oikeudet omistaa vuoteen 2023 saakka Yle, joka panostaa kisoihin täydellä voimalla. Kisoja pääsee seuraamaan sekä lineaarisesta televisiosta että Yle Areenasta päivittäin useiden tuntien ajan. Koska kisat käydään Yhdysvalloissa, eivät ajat tietenkään ole suomalaisille aivan ihanteellisia, vaan kisoista täysin nauttiminen saattaa vaatia yöunien unohtamista. Ensimmäiset lajit alkavat päivittäin kuitenkin jopa neljältä päivällä, joten normaalimmallakin päivärytmillä pääsee nauttimaan urheiluviihteestä – esimerkiksi molemmat maratonit alkavat varttia yli neljältä.
Viihdettä riittää kuitenkin tarpeen vaatiessa pitkälle yöhön. Miesten keihäsfinaali on luvassa lauantaina 23.7. puoli viideltä yöllä, kun taas naisten sadan metrin aitojen finaali otellaan seuraavana päivänä kello viideltä yöllä. Naisten seiväshypyn finaali taas käydään 17.7. kello 3.25 yöllä.
